Pristinassa

Jälleen Pristinassa. Ensimmäisenä päivänä olo oli eksynyt, mutta nyt tunnen jo olevani kotonani. Asuntoni on sitä paitsi kiva, ja työpaikan lähellä. Tulen kämppiksen kanssa hyvin juttuun. Kuulen rukouskutsun viidesti päivässä kahdesta moskeijasta kerrallaan. Kaunista. Sää on kuuma, ja basaarissa tuoreita ja edullisia persikoita. Kyllä Kosovossa kivaa on. Jatkosta minusta ja Kosovosta voi lukea osoitteessa tyokokemustakosovosta.blogspot.com. Sinne, oi lukija, oitis!

Mirupafshim!

Lentoni Suomeen lähtee huomisaamuna kello 5:45. Sunnuntaisen Albaniasta paluuni jälkeen olen järjestellyt asioita Pristinassa ja viettänyt aikaa perheeni kanssa Fushë Kosovassa. Albaniassa oli hienoa. Kävin Sarandassa, Gjirokastrassa ja Beratissa. Erityisesti Butrintin arkeologinen alue Sarandan lähellä teki vaikutuksen.

Sain työelämävalmennuspaikan Suomen suurlähetystöstä Pristinassa. Palaan siis Kosovoon elokuun lopussa. Kenties tämä blogi jatkuu Kosovo-aiheilla syksyllä, tai jo sitä ennen kotiinpaluun herättämillä reflektioilla. Siihen saakka, mirupafshim!

Gjakova ja Mirusha

Viimeisen työpäivän kunniaksi järjestin lapsille tavallista enemmän aktiviteetteja, ja sain rannekorun, Kosovo-jalustalla seisovan kiven ja pinkan rakkauskirjeitä. Nyt olen lomalla. Eilen kävin Gjakovassa ja Mirushan vesiputouksilla. Gjakovassa, moskeijan suljettua porttia katsellessani, viereisen kahvilan pitäjä huikkasi minulle. Hän kysyi, tahdonko käydä moskeijassa, kutsui liittymään seuraansa kahvilaan ja tarjosi juotavaa. Aluksi luulin hänen olevan vastuussa vierailijoiden päästämisestä moskeijaan, mutta hän tahtoikin vain kertoa minulle, että olen kaunis ja että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos. Kieltäydyin tarjouksesta, kiitin juomasta, ja mies neuvoi minut moskeijan toiselle portille, joka oli auki. Sisälle pyhäkköön ei päässyt, mutta pihan ruohottuneet haudat näyttivät jännittäviltä.

Mirushan vesiputouksilla seuraani liittyivät Peter ja Friedrich. Hikisen kävelymatkan päätteeksi oli ihana pulahtaa putousten alla olevaan lampeen. Lyhyen vuorikiipeilyn jälkeen pääsimme toiselle, ylemmälle putoukselle, jossa saattoi kahlata vesiputouksen taaksekin.

Putouksilta tienvarteen palattuamme kävimme vielä syömässä, ja mitä ilmeisimmin myöhästyimme viimeisestä Pristinaan vievästä linja-autosta. Jonkin ajan kuluttua viereemme kuitenkin kaartoi Gjakovan suuntaan menossa ollut auto, jonka kuljettaja tarjoutui palaamaan jonkin matkaa viedäkseen meidät edelliseen tienristeykseen. Sieltä saimme lähes heti kyydin Pristinaan. Jonkin matkaa ajettuamme kuljettaja pysähtyi kioskille ja tiedusteli, mitä toivoimme ostettavan. Moisesta anteliaisuudesta hämmentyneinä vakuutimme, ettemme tarvitse mitään. Ei olisi kannattanut kursailla: kun emme kertoneet, mitä halusimme, kuljettaja osti meille Red Bull -tölkit.

Halattava ulkomaalainen

Jos tahtoo tuntea itsensä suosituksi, kannattaa kävellä oppimiskeskuksesta Fushë Kosovan keskustaan hiukan viiden jälkeen, kun lapset ovat tulossa koulusta. Riemusta kiljahdellen he syöksyvät minua kohti ja painautuvat kylkeeni. Tai vilkuttavat ja huutavat ”I am happy!” Ainakin jotain on englannin opetustuokioista jäänyt mieleen.

Balkan Sunflowersin vapaaehtoiset tuntuvat olevan kovasti halattavan maineessa. Naapurustossa kävellessäni minua joskus syleilevät lapset, joita en takuulla ole ennen tavannut, siis muuten kuin siinä ohi kävellessäni. Ulkomaalainen! Halataan sitä!

Vaan karu kotimaa odottaa. Joutunen Malmille palattuani luopumaan tavastani rutistaa ohikulkevia koululapsia.

Fushë Kosovaa kuvin 2

Dua me shku në shkollë!

Ekaluokkalaisten rekisteröityminen kouluun on alkanut. Balkan Sunflowersin esikoululaiset kulkivat eilen paraatissa ympäri naapurustoa, huusivat iskulauseita ja jakoivat rekisteröitymiseen kannustavia ilmoituksia. Kuvassa serbiankielisen ohjelman lapsia.

Ulpiana

Lauantaina osallistuin kanadalaisten vapaaehtoisten retkelle Ulpianan arkeologiselle alueelle. Hyväksi onneksi Balkan Sunflowersin koordinaattori tuntee alueella kaivauksia tekevän arkeologin, joka tuli mukaamme esittelemään paikkaa.

Muinaiset roomalaiset valloittivat Kosovon vuonna 28 eKr. Ulpiana sijaitsi kätevästi Danube-joen ja Aegean-meren yhdistävällä reitillä, ja alueella on lisäksi runsaasti jalometalleja. Kaupunki perustettiin 100-luvulla jKr. ja siitä tuli pian yksi Balkanin merkittävimmistä paikkakunnista. Oppaamme mukaan Ulpiana nimettiin keisari Ulpianuksen mukaan, mutta en löytänyt internetistä sennimistä keisaria. Sen sijaan Ulpianus-niminen juristi oli Wikipedian mukaan merkittävä henkilö, joten kenties kaupunki sai nimensä hänen mukaansa.

Kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto 300-luvun lopussa. Kuvassa oikealla on pian sen jälkeen rakennettu basilika. Kristinuskon varhempi taival oli kuitenkin kova: uskoa saarnaamaan tulleet kaksosveljekset hukutettiin 200-luvulla kaivoon. Oppaamme osoitti meille heidän mahdollisen kuolinpaikkansa, yhden kaivauksissa löydetyistä kaivoista.

Maanjäristys tuhosi suuren osan Ulpianaa vuonna 518. Keisari Justianus I jälleenrakennutti paikan, ja kaupunki nimettiin uudelleen Iustiana Secundaksi. Riemua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä slaavit tuhosivat kaupungin lopullisesti 600-luvulla.

Näkyvissä oleva osa Ulpianaa on pieni, sillä maanomistajat vuokraavat suurinta osaa alueesta vain parin kuukauden kaivauksille kerrallaan. Esiin kaivettu on dokumentoinnin jälkeen haudattava uudelleen, jotta sen päällä voi viljellä maata. Oppaamme huomautti, että kaivaukset myös aina tuhoavat muinaista jäämistöä, joten esineiden kaivaminen maan alta on arkeologisessa tutkimuksessa viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan silloin, kun röntgenkuvauksilla ja maanpäällisen esineistön tutkimuksella ei saada riittävästi tietoa.

Noin 30 metriä kaupunginportin pohjoispuolella sijaitsee hautausmaa, joka on jopa hiukan itse kaupunkiakin vanhempi. Se sai siis alkunsa pakanallisena hautausmaana, mutta myöhemmin hautaustavat kristillistyivät. Kuvan valkoinen sarkofagi on ilmeisesti peräisin Kreikasta, ja ainutlaatuinen Kosovossa.

Ulpianan jälkeen kävimme vielä Gračanican ortodoksisessa luostarissa. Ensimmäistä kertaa huomasin, että pihalla on latinaksi kirjoitettu hautakivi. Siinä konkretisoitui, kuinka vanha sekin paikka on: ajalta ennen idän ja lännen kirkon eroa.