Viime viikko vierähti Belgradissa EVS-jakson puolivälipalautekoulutustapahtumassa. Puhuimme siitä, mitä olimme oppineet ja mitä aiomme vielä oppia – hyödyllistä. Sitä paitsi hotellin tasaisen lämpimät sisätilat olivat miellyttävät. Ulkona oli sitäkin kylmempi. Vapaapäivänä kuljimme muiden kosovolaisvapaaehtoisten kanssa kaupungilla ja osoittelimme toisillemme matkamuistoja, joissa Kosovo oli sisällytetty Serbian karttaan. Ei se tietenkään mikään yllätys ollut. Kosovolainen matkapuhelinliittymäkään ei toiminut Serbiassa. Tutkimme myös linnoitusta – parempi kuin Suomenlinna, sanokaa minun sanoneen – ja kävimme rakenteilla olevassa pyhän Savan katedraalissa. Sava oli se heppu, joka vuonna 1219 neuvotteli Serbian kirkolle autokefalian, ja katedraalista tulee varmasti komea.
Matkustimme Belgradiin Skopjen kautta, koska emme olleet varmoja, pääseekö Kosovosta suoraan emo-Serbiaan ilman Serbian leimaa passissa. Skopjessa odottelimme yöjunan lähtöä kiiltävässä ostoskeskuksessa, joka tuntui aivan ihmeeltä. Juna oli jäätävän kylmä, mutta minulla ei ollut hätää: ohut silkkimakuupussi täytti tehtävänsä yllättävän hyvin.
Fushë Kosovassa koulut ovat lumen ja pakkasen vuoksi kiinni. Yritin kiusoitella Erduania ja Erdisania kyselemällä, onko nyt kamalan tylsää, kun on loma, mutta he vain hymyilivät hämmentyneesti. Muistan, kuinka jonain ala-astetalvena toivoin, että lämpötila laskisi alle pakkasrajan – joka Keravalla oli jotain muuta kuin täkäläinen noin -10 celsiusastetta – mutta ei se koskaan laskenut. Välillä tekisi mieleni sanoa, että minun lapsuudessani kouluun kyllä mentiin säässä kuin säässä, mutta kai se täällä on vähän eri asia, kun kouluja ei juuri lämmitetä. Oppimiskeskukseenkin saapuu korkeintaan muutama lapsi päivittäin.
Pakkanen aiheuttaa senkin, että useimmat vesiputket, mm. pyykinpesukoneeseen johtava, ovat jäässä. Pari päivää ennen Belgradiin lähtöä perheeni äiti Shpresa tarjoutui viemään pyykkini naapuriin pestäväksi sillä välin, kun olisin töissä. Kotiin palattuani hän kertoi, että sähköä ei ollut ollut koko päivänä, joten hän oli pessyt vaatteeni käsin. Vahingosta viisastuneena pesin eilen pyykkini itse. Kesken prosessin Shpresa saapui kylpyhuoneeseen ja alkoi päivitellä: miksi sinä nyt täällä pyykkäät, kyllähän minä ne pesisin samalla kuin muidenkin vaatteet. Sanoin, että vaatteet ovat minun ja minä ne pesen, ja lopulta Shpresa taipui. Hän ei kuitenkaan osannut antaa asian kokonaan olla, vaan jäi taakseni seisomaan ja neuvomaan minua pyykinpesussa. Joskus toivon, että hän huolehtisi vain omista asioistaan, mutta tiedän, ettei sitä vaihtoehtoa ole tarjolla. Tavallaan se on somaa.
Talvisää voi olla vaarallinenkin. Koko eilispäivän katselimme televisiosta uutisia Prizrenin lähellä tapahtuneesta lumivyörystä, joka tappoi yhdeksän ihmistä. Raunioista saatiin yhdentoista tunnin jälkeen pelastettua 6-vuotias tyttö, joka on nyt huomion keskipisteenä.
