Albanianopintoni etenevät mukavasti. Opettajalla on hyvät pedagogiset taidot: hän käsittelee asian kerrallaan, ja harjoittelemme sitä keskustellen, leikkien ja kirjoittaen ennen uuteen aiheeseen siirtymistä. Opinnoista on jo ollut paljon hyötyä arkielämässäkin. Sitä paitsi tunneilla on hauskaa. Odotan tiistaita ja perjantaita innolla.
Aloitimme Ruthin kanssa albanian ryhmässä juuri parahiksi käsitelläksemme verbien infinitiivimuotoja. Se olikin paikallaan, sillä ero puhutun ghegin ja kirja-albanian välillä on suuri. Onneksi gheg-versio on helpompi: ei tarvitse muistaa verbien subjunktiivitaivutuksia, vaan infinitiivi on kaikissa persoonamuodoissa sama. Ghegiä opiskellessa ei myöskään aina ole niin tarkkaa, onko jokin kirjain e vai ë: äänne-ero on pieni, eikä gheg ole vuoden 1972 jälkeen ollut kirjoitettu kieli. Tuolloin Kosovossa ja Pohjois-Albaniassa puhutun ghegin ja muualla Albaniassa puhutun toskin pohjalta luotiin yhtenäinen kirjakieli. Albanianopettajamme mukaan kirjakieli on lähempänä toskia, koska se oli Albanian johtajan Enver Hoxhan äidinkieli. Erot kirja-albanian ja ghegin välillä onkin helppo huomata jo lyhyen opiskelun jälkeen: niitä on sekä kieliopissa että sanastossa. Vaikuttaa siltä, että gheg on epävirallisen luonteensa vuoksi myös altis muutoksille, ja sanoja lainataan englannista vapaamielisesti.
Moni albanian sana on myös ruotsista tuttu, mikä ei sinänsä ole yllätys: ovathan molemmat kielet indoeurooppalaisia. Albanian ääntämys muistuttaa kuitenkin enemmän ruotsia kuin esimerkiksi englantia. Ehkä siksi jotkut sanat ovat tismalleen samoja kuin ruotsalaiset vastineensa. Esimerkiksi ”ilmainen” on ”gratis”. Ruotsin kautta myös suomen kielellä on yhteisiä sanoja albanian kanssa. Esimerkiksi ”kioski” on ”kioski” ja ”keksi” on ”keksi”.
Viime tiistaina keskityimme refleksiiviverbeihin, itseen kohdistuvaan tekemiseen. Esimerkiksi ”kthej” on ”palautan” ja ”kthehem” on ”palaan”, mutta molempien infinitiivimuoto on ”kthy”. Erosta kertoo vain verbiä edeltävä partikkeli-pronomini-klitiikki-mikä-lie-kieliopillinen-termi -yhdistelmä. Siis ”du me kthy” = ”tahdon palauttaa yhden esineen”, ”du mi kthy” = ”tahdon palauttaa monta esinettä” ja ”du mu kthy” = ”tahdon palata”. Menneessä aikamuodossa, ”kam kthy”, merkitys on pääteltävä asiayhteydestä.
Monella verbillä on refleksiivimuoto. Esimerkiksi ”çoj” on ”herätän”, ”çohem” on ”herään” ja niin edelleen. Erityistä huomiota on saanut verbin ”derdh”, ”läikyttää”, refleksiivimuoto. Ensi kertaa verbiä käsitellessämme opettaja painotti, että ”derdhem” sopii käytettäväksi vain harvoissa tilanteissa, sillä se merkitsee ”läikyn yli itsestäni”. Halusin heti tietää, mihin tilanteisiin se sopii. Käytetäänkö sitä, jos on hyvin innoissaan tai jännittynyt? Opettaja nauroi ja ilmoitti, että asiasta voidaan keskustella toiste. Perjantaina Andy sitten sanoi läikyttämistä tarkoittaessaan läikkyvänsä yli, joten verbin merkitystä oli käsiteltävä, jottemme vahingossa tekisi itseämme naurunalaisiksi käyttämällä sitä. Sitten opettaja puhui suihkulähteistä ja siitä, että niin voi tapahtua ihmiselle vain tietyissä tilanteissa, ja että kysyvältä näyttänyt Friedrich on liian nuori ymmärtämään moista sanaa, joten ilmeisesti sanan ”derdhem” suomenkielinen vastine on ”saan siemensyöksyn”.
Käynnissä olevaa tekemistä ilmaistaan albanian kielessä sanalla ”po”. Siis ”Çka po ban?” = ”Mitä teet?”, ”Po lexoj” = ”Luen”. Toisaalta ”po” tarkoittaa myös kyllä. Mielipiteilleen voikin pyytää vahvistusta kysymällä ”A po?” eli ”Eikös vain?” (kirjaimellisesti ”Kylläkö?”). ”A” puolestaan on kysymyspartikkeli, joka lauseen alkuun liitettynä tekee lauseesta kysymyksen. Samalla sanajärjestys kääntyy: kysymyslauseessa predikaatti tulee ennen subjektia. Tosin subjektipronominia ei albaniassa välttämättä tarvita, sillä verbit taipuvat subjektin mukaan. Yksikön toinen ja kolmas persoona ovat kuitenkin monella verbillä samanlaiset. Esimerkiksi ”A më don mua?” voi olla joko ”Rakastatko minua?” tai ”Rakastaako hän minua?” Tällöin pronominia kannattaa käyttää selvyyden vuoksi: ”A më don ti mua?” = ”Rakastatko minua?”, ”A më don ajo mua?” = Rakastaako hän minua?”
Perjantaina käsittelimme rakenneosasta, jonka englanninkielinen nimi on ”clitic”; sanotaan sitä nyt vaikka klitiikiksi. Klitiikki ilmaisee, että lauseella on tietty objekti, ja kertoo, onko objektina yksikön vai monikon ensimmäinen, toinen vai kolmas persoona. Objektiin viitataan siis tavallisesti kahdessa kohtaa lausetta. Esimerkiksi lause ”Ymmärrän Petritiä” ilmaistaan ”Unë po e kuptoj Petritin”, kirjaimellisesti ”Minä parhaillaan häntä ymmärrän Petritiä”. ”Ymmärrän sinua” puolestaan kuuluu ”Unë po të kuptoj ty” eli ”Minä parhaillaan sinua ymmärrän sinua”. Koska objekti, ”sinä”, kuitenkin on jo valmiiksi persoonapronomini, viimeinen ”ty” jää tavallisesti pois: klitiikki riittää ilmaisemaan, että objektina on yksikön toinen persoona. Klitiikin voi jättää pois vain, jos lauseen objekti on kyllin epämääräinen. Siis klitiikitön ”A po pin kafe?” = ”Juotko yleensä kahvia?” kun taas klitiikillinen ”A po e pin kafen?” = ”Juotko tuon edessäsi olevan kahvikupillisen?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti