Jos tahtoo tuntea itsensä suosituksi, kannattaa kävellä oppimiskeskuksesta Fushë Kosovan keskustaan hiukan viiden jälkeen, kun lapset ovat tulossa koulusta. Riemusta kiljahdellen he syöksyvät minua kohti ja painautuvat kylkeeni. Tai vilkuttavat ja huutavat ”I am happy!” Ainakin jotain on englannin opetustuokioista jäänyt mieleen.
Balkan Sunflowersin vapaaehtoiset tuntuvat olevan kovasti halattavan maineessa. Naapurustossa kävellessäni minua joskus syleilevät lapset, joita en takuulla ole ennen tavannut, siis muuten kuin siinä ohi kävellessäni. Ulkomaalainen! Halataan sitä!
Vaan karu kotimaa odottaa. Joutunen Malmille palattuani luopumaan tavastani rutistaa ohikulkevia koululapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti