Aattona lähdin joulurauhan julistuksen jälkeen Pristinaan. Äiti Teresa -kävelykadulla oli iltasella paljon väkeä, muutama joulupukki ja poro sekä jostain syystä joulupukin seuralaisena esiintyvä Nalle Puh. Krääsäkauppiaat myivät loppuvuoden juhliin sopivaa rekvisiittaa ja joulupukkien rekiin oli maalattu uudenvuoden toivotuksia. Kauppojen englanninkieliset joululaulut julistavat kuitenkin ”Merry Christmas”. Poliittisesti korrekti tapa on puhua viimeisistä juhlista – ilmaus ”festat i fundit” käsittää molemmat loppuvuoden juhlat, kenties myös tammikuisen ortodoksisen joulun. Kaikki eivät silti ole juhlatuulella: Fushë Kosovan oppimiskeskuksen lähistölle on pystytetty kovaääniset, joiden välityksellä paikalliset aktivistit kertovat, miksi muslimin ei tule juhlia uutta vuotta.
Etukäteen luulin viettäväni joulun yksin, mutta Milica ja Kafu olivatkin kotona, ja illalla taloon majoittui vielä Balkony Players -yhtye. Yhtye on pitkällä Euroopan ja Amerikan kiertueella ja on viettänyt viime viikot Balkanilla opiskellen mustalaismusiikkia ja ilahduttaen lapsia. Joulupäivänä kävimme heidän kanssaan Plemetinassa jammailemassa paikallisten muusikoiden kanssa, ja huomenillalla heillä on vielä konsertti Pristinan Montenegro-baarissa ennen matkan jatkumista.
Jouluyönä menin messuun uudenuutukaiseen Äiti Teresa -katedraaliin. Balkony Playersin hanuristi tuli mukaan, ja kotimatkalla lauloimme joululauluja suomeksi ja hollanniksi. Joulupäivänä, Plemetinasta palattua, valmistimme illallisen, ja Balkony Playersin tanssija-löymäsoittaja opetti minut taittelemaan paperilintuja joulupöydän koristeeksi. Ennen aterialle ryhtymistä Kafu kannusti minua rukoilemaan – vasta jälkeenpäin ymmärsin hänen luulevan minua kristityksi.
Tänään oppimiskeskuksessa alkoi Kosova Education Centerin(KEC) järjestämä viisipäiväinen koulutus. Se vaikuttaa lupaavalta: ilmeisesti tulemme miettimään juurta jaksaen, miten työ keskuksessa olisi parasta järjestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti