Naistenpäivä

Torstaina oli 8.3. eli naistenpäivä. Täällä se on suurehko tapaus, kuten ymmärtääkseni monissa entisissä sosialistisissa maissa. Keskuksessa puhuttiin enimmäkseen äitienpäivästä: en tiedä, onko toukokuun toinen viikonloppu sitten mikään, vai onko äitienpäiviä kaksi. Ja miksi äitienpäivä, kun se muualla on naistenpäivä, ja kun täälläkin kaikkia naisia onniteltiin? Kuulostiko naistenpäivä kuitenkin liikaa Jugoslavialta tai jotenkin vääränlaiselta ideologialta, tai vain lapsille vaikeatajuiselta? Ehkä äitienpäivästä puhumalla yritettiin teroittaa lasten mieliin, kenelle keskuksessa askarreltu paperikukka tulee viedä? Muhamet sanoi, että kosovolaisia ujostuttaa kertoa vievänsä kukkia vaimolle tai tyttöystävälle, äidille vieminen on salonkikelpoisempaa. Lapsilla ei tietenkään puolisoita olekaan.

Äiti Teresa -katu oli keskiviikkona täynnä kukkakauppiaita, ja kukkia tosiaan jaettiin. Itse sain yhdeltä tuutorilta ja yhdeltä lapselta paperikukat ja isäntäperheen tyttäreltä ja isältä kangasruusut. Kolmas kangasruusu, pomon pojalta saatu, unohtui naisten lukutaitoryhmän huoneeseen. Olimme Ruthin kanssa siellä opettamassa kartonkipakkauksista tehtävien lompakoiden ja paperihelminauhojen tekoa. Lopuksi annoimme aikaansaannokset lahjoina toisillemme ja joimme limsaa ja söimme keksejä ja suolatikkuja. Suhtaudun naistenpäivään tai ainakin sen viettotapoihin varauksellisesti: jos sukupuolten välisessä tasa-arvossa on puutteita, joiden vuoksi päivää tarvitaan, niin kukillako ne nyt sitten hyvitetään? Sinänsä oli tietysti kiva, kun oli juhlat. En oikein ymmärrä, mitä teen kahdella kangasruusulla, mutta toisaalta on todettava, että minulla on täällä huomattavasti vähemmän turhaa tavaraa kuin Suomessa. Otin mukaan viulun ja läppärin lisäksi vain yhden matkalaukun, ja vaikka olen ostanut muutaman vaatteen, voitaneen sanoa, että kaikki, mitä yhdeksän kuukauden aikana tarvitsen, mahtuisi kahteen matkalaukkuun. Ja jos en yhdeksän kuukauden aikana tarvitse sen enempää, eikö se tarkoita, etten koskaan tarvitse sen enempää? Ehkä joitain astioita ja siivousvälineitä pitäisi myös olla. Täällä ne tulevat talon puolesta.

Kotona ilonpito jatkui, kun naapurin naiset tulivat käymään ja toivat minulle hopeakoristeisen paidan. Keittiöön ilmaantui toinenkin uusi paita, jonka luulin naapurien tuoneen perheen äidille, mutta vieraiden lähdettyä tämä sanoi, että sekin on minulle. En tiedä, oliko Shpresa ostanut sen minulle vai eikö hän pitänyt naapurien itselleen tuomasta lahjasta, vai kokiko hän, että hänen on annettava minulle jotain, kun naapuritkin antoivat, vai onko hän vain sitä mieltä, että tarvitsen uusia vaatteita. Urime 8 marsi!