Kävimme sunnuntaina albanianryhmäni kanssa kylässä, Gllocanissa. Söimme mezejä albanianopettajamme miehen perheen kanssa ja keskustelimme albaniaksi. Koimme paljon uutta: raitista ilmaa ja sikoja – gllocanilaiset kun ovat katolisia kristittyjä. Lopuksi istuimme hetken miesten odassa. Oda on talon portin viereen rakennettu erillinen huone, jossa vierailulle tulevien miesten oli tapana istua tupakoimassa, juomassa kahvia ja keskustelemassa tarvitsematta mennä itse taloon, joka oli naisten aluetta. Opettajamme kertoi, ettei naisten perinteisesti ollut sopivaa näyttäytyä pihalla, kun odassa oli miehiä: se tulkittiin yritykseksi houkutella joku miehistä ulos juttusille. Nykyisin odaa ylläpidetään, jos pidetään, lähinnä vanhojen perinteiden muistoksi, ja sen käyttötavat voivat vaihdella. Opettajan miehen perheen odassakin nurkkaan oli pinottu koottavia penkkejä ja pöytä, vaikka perinteisesti odassa istutaan seiniä kiertävillä patjoilla. Sellaisia patjoja on useimmissa näkemissäni kosovolaisissa olohuoneissakin, joko sohvien lisäksi tai niiden sijasta.
Patjoilla kuuluu istua risti-istunnassa, mitä pidetään albaanimiehen oikeana istumatapana. Kuulin albanianopettajaltani seuraavan aiheeseen liittyvän vitsin:
- Amerikkalainen, albaani ja serbi istuivat pöydässä. Montako jalkaa oli pöydän alla?
- Yksi. Amerikkalainen oli nostanut jalkansa viereiselle tuolille. Albaani oli nostanut jalkansa omalle tuolilleen risti-istuntaan. Serbi oli nostanut toisen jalan toisen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti