Toivoisin ymmärtäväni albaniankielisiä uutisia. Vielä parempi olisi tietysti ymmärtää serbiankielisiäkin. Juhlapäivistä uutisoinnin yhteydessä mietin aina, mihin sävyyn niistä puhutaan – kaikki kosovolaiset eivät varmasti ole yksimielisiä esimerkiksi Kosovon vapautusarmeijan muistopäivien merkityksestä. Joskus televisiossa näkyy ilta toisensa perään jotain ilmeisen tärkeää, mutta en oikein saa selvää, mitä se on. Pari viikkoa sitten uutisissa näytettiin kuvia kahdesta maassa makaavasta poliisista, joita osoiteltiin aseilla. Albanianopettajani kertoi, että kosovolaiset poliisit oli pidätetty lähellä Serbian rajaa laittomasta aseenkannosta. Opettajani mukaan heitä oli ilmeisesti epäilty rajanylityksestä, mutta koska Serbian näkemyksen mukaan Serbian ja Kosovon välillä ei ole rajaa, ei sellaista syytettä voinut asettaa. Alkuviikosta toisen poliisin tytär kommentoi televisiossa isästään (?) otettua kuvaa, jossa mies jahtasi ihmisiä pyssyllä iloinen virne kasvoillaan. Käsittääkseni esiintyi erimielisyyttä siitä, oliko kuvan mies todella väitetty poliisi: tyttären mukaan ei ollut, ja mies oli kuvassa aivan liian nuorikin. Ehkä ymmärsin oikein, ehkä väärin.
Olen siirtynyt albanianopinnoissani alkeistasolta perustasolle. Sitä juhlistaaksemme matkustamme huomenna albanianryhmämme kanssa kylään puhumaan albaniaa kyläläisten kanssa. ”Kyläläinen”, ”katunare”, on täällä yleinen haukkumanimi; aika leikkisästi sitä työpaikalla käytetään. En tiedä, miksi maalaiset itse kutsuvat itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti