Viikko sitten olimme työpaikan virkistysretkellä vuorella – Prevalac tai jotain sinnepäin sen paikan nimi oli. Lopuksi kävimme Prizrenissäkin. Oli hauskaa viettää aikaa työtoverien kanssa keskuksen ulkopuolella. Ja sellaisia bussibileitä en ole ikinä ennen nähnyt. Jotenkin tallava-musiikki tuo kaikkeen oman mausteensa. Joka ei tiedä, mitä on tallava, katsokoon Youtubesta.
Alun perin retken oli tarkoitus suuntautua Rugovan laaksoon Pejan lähelle, mutta sitten serbiankielisen ohjelman työntekijät kokivat Pejan jotenkin ongelmalliseksi paikaksi, joten päädyimme vuorelle. Pahuksen kylmä siellä oli, kun sää oli muuten ollut helteinen, mutta kauniit maisemat. Jätteen määrä kyllä masensi.
Täällä oli tosiaan ollut hellettä jo pari viikkoa, mutta nyt tällä viikolla on taas kylmää ja sateista. Toivon sään lämpenevän mahdollisimman pian, sillä kävelykenkieni pohja on taas irtoamassa. Olen korjauttanut kengät kolmesti täällä ollessani, mutta tällä kertaa aion jättää ne lahjoitukseen roskapöntön viereen. Kosovossa käytetty tavara löytää uuden omistajan.
Balkan Sunflowers Kosova on saanut toukokuuksi yksitoista vapaaehtoista Kanadasta. Neljä heistä työskentelee Fushë Kosovassa. Ihmeen reippaasti he työskentelevät, vaikka aikaa kotiutumiseen on ollut vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti