Töistä tullessani Shpresa ja hänen vanhin poikansa Driton siivosivat keittiön maalaamisen jälkiä. Keittiö on kaikuisa, kun kokolattiamatto on poissa. Shpresan kieltäydyttyä avusta vetäydyin ulos kirjoittamaan. Mehmet on rakentamassa toista kerrosta naapurissa asuvan serkkunsa ja keskuksemme koordinaattorin taloon. Ajattelin ensin ottaa rakennuspuuhista kuvan, mutta sitten ajattelin, ettei minun oikeastaan kannata kuvata tuntemattomia miehiä. Sitten ajattelin, että se olisi minusta noloa Suomessakin, ja sitten ajattelin, että rakentaminen näyttää oikeastaan ihan samalta kuin Suomessa.
Olen alkanut lenkkeillä. Fushë Kosovassa on yllättävän kauniita paikkoja, kun juoksee radan viertä riittävän kauas. Kukkivia puita, vihreitä kukkuloita, kaukaisuudessa siintäviä lumihuippuisia vuoria ja sellaista. Joelle tultaessa kukkulat peittävät Obiliqin hiilivoimalat näkyvistä, ja hengittäminen tuntuu heti helpommalta. Aluksi kävin lenkillä pian keskuksesta palattuani, mutta nyt sää on helteistynyt ja heti töiden jälkeen on liian kuuma juosta. Ehkä hetken päästä.
Seuraavaksi on kirjoitettava työhakemus. Vähän harmittaa, kun pitää taas sellaistakin ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti