keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Fushë Kosovaa kuvin 2
























































Dua me shku në shkollë!

Ekaluokkalaisten rekisteröityminen kouluun on alkanut. Balkan Sunflowersin esikoululaiset kulkivat eilen paraatissa ympäri naapurustoa, huusivat iskulauseita ja jakoivat rekisteröitymiseen kannustavia ilmoituksia. Kuvassa serbiankielisen ohjelman lapsia.


maanantai 21. toukokuuta 2012

Ulpiana

Lauantaina osallistuin kanadalaisten vapaaehtoisten retkelle Ulpianan arkeologiselle alueelle. Hyväksi onneksi Balkan Sunflowersin koordinaattori tuntee alueella kaivauksia tekevän arkeologin, joka tuli mukaamme esittelemään paikkaa.

Muinaiset roomalaiset valloittivat Kosovon vuonna 28 eKr. Ulpiana sijaitsi kätevästi Danube-joen ja Aegean-meren yhdistävällä reitillä, ja alueella on lisäksi runsaasti jalometalleja. Kaupunki perustettiin 100-luvulla jKr. ja siitä tuli pian yksi Balkanin merkittävimmistä paikkakunnista. Oppaamme mukaan Ulpiana nimettiin keisari Ulpianuksen mukaan, mutta en löytänyt internetistä sennimistä keisaria. Sen sijaan Ulpianus-niminen juristi oli Wikipedian mukaan merkittävä henkilö, joten kenties kaupunki sai nimensä hänen mukaansa.

Kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto 300-luvun lopussa. Kuvassa oikealla on pian sen jälkeen rakennettu basilika. Kristinuskon varhempi taival oli kuitenkin kova: uskoa saarnaamaan tulleet kaksosveljekset hukutettiin 200-luvulla kaivoon. Oppaamme osoitti meille heidän mahdollisen kuolinpaikkansa, yhden kaivauksissa löydetyistä kaivoista.


















Maanjäristys tuhosi suuren osan Ulpianaa vuonna 518. Keisari Justianus I jälleenrakennutti paikan, ja kaupunki nimettiin uudelleen Iustiana Secundaksi. Riemua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä slaavit tuhosivat kaupungin lopullisesti 600-luvulla.

Näkyvissä oleva osa Ulpianaa on pieni, sillä maanomistajat vuokraavat suurinta osaa alueesta vain parin kuukauden kaivauksille kerrallaan. Esiin kaivettu on dokumentoinnin jälkeen haudattava uudelleen, jotta sen päällä voi viljellä maata. Oppaamme huomautti, että kaivaukset myös aina tuhoavat muinaista jäämistöä, joten esineiden kaivaminen maan alta on arkeologisessa tutkimuksessa viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan silloin, kun röntgenkuvauksilla ja maanpäällisen esineistön tutkimuksella ei saada riittävästi tietoa.

Noin 30 metriä kaupunginportin pohjoispuolella sijaitsee hautausmaa, joka on jopa hiukan itse kaupunkiakin vanhempi. Se sai siis alkunsa pakanallisena hautausmaana, mutta myöhemmin hautaustavat kristillistyivät. Kuvan valkoinen sarkofagi on ilmeisesti peräisin Kreikasta, ja ainutlaatuinen Kosovossa.



















Ulpianan jälkeen kävimme vielä Gračanican ortodoksisessa luostarissa. Ensimmäistä kertaa huomasin, että pihalla on latinaksi kirjoitettu hautakivi. Siinä konkretisoitui, kuinka vanha sekin paikka on: ajalta ennen idän ja lännen kirkon eroa.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Sulttaani Suleiman

Katselemme kotona lähes joka ilta turkkilaista tv-sarjaa ottomaanisulttaani Suleimanin (1494–1566) ja hänen hovinsa elämästä. Ymmärrän tekstityksen kirjakielistä albaniaa huonosti enkä puhuttua turkkia lainkaan, joten tapahtumien seuraaminen on vaikeaa. Vihdoin olen sentään päässyt kärryille henkilöiden välisistä suhteista.

Sulttaanin haaremissa on kolme erityisen tärkeää naista: Mustafa-pojan äiti Mahidevran, Hyrem ja uusi, vastahakoinen prinsessa Isabella, joka kaikesta päättäen suunnittelee pakoa Hyremin avustuksella. Wikipedian mukaan Suleiman avioitui myöhemmin Hyremin kanssa. Heidän poikansa Selim II nousi sulttaaniksi isänsä jälkeen, mutta sarjassa Selim ei ole vielä syntynyt. Sen sijaan sulttaanin äiti on juuri luovuttanut Hyremin asunnon ja upean terassin Mahidevranin ja Mustafan käyttöön, mikä kuohuttaa tunteita. Hyremiä yritetään nyt saada kiinni jostain kepposesta, ja palvelijaa kääntämään tämän venäjäksi kirjoitettu päiväkirja.

Sarjan onnellisin ja sympaattisin pari olivat sulttaanin sisar Hatixhe ja Ibrahim Pasha, mutta heillä on nyt surua: vauvaikäinen Mehmet-poika kuoli nukkuessaan äitinsä kainalossa. Lisäksi sarjassa esiintyvät hupaisa haareminvartija ja lipevä mieshenkilö, joka juksaa haareminvartijaa eri tavoin.

Sulttaanin käymistä sodistakin sarjassa puhutaan, mutta niistä ymmärrän vielä vähemmän kuin henkilökohtaisesta elämästä. Yhdessä jaksossa esiintyi paavikin, ilmeisen katalissa aikeissa.

torstai 17. toukokuuta 2012

17.5.2012

Viikko sitten olimme työpaikan virkistysretkellä vuorella – Prevalac tai jotain sinnepäin sen paikan nimi oli. Lopuksi kävimme Prizrenissäkin. Oli hauskaa viettää aikaa työtoverien kanssa keskuksen ulkopuolella. Ja sellaisia bussibileitä en ole ikinä ennen nähnyt. Jotenkin tallava-musiikki tuo kaikkeen oman mausteensa. Joka ei tiedä, mitä on tallava, katsokoon Youtubesta.

Alun perin retken oli tarkoitus suuntautua Rugovan laaksoon Pejan lähelle, mutta sitten serbiankielisen ohjelman työntekijät kokivat Pejan jotenkin ongelmalliseksi paikaksi, joten päädyimme vuorelle. Pahuksen kylmä siellä oli, kun sää oli muuten ollut helteinen, mutta kauniit maisemat. Jätteen määrä kyllä masensi.
















Täällä oli tosiaan ollut hellettä jo pari viikkoa, mutta nyt tällä viikolla on taas kylmää ja sateista. Toivon sään lämpenevän mahdollisimman pian, sillä kävelykenkieni pohja on taas irtoamassa. Olen korjauttanut kengät kolmesti täällä ollessani, mutta tällä kertaa aion jättää ne lahjoitukseen roskapöntön viereen. Kosovossa käytetty tavara löytää uuden omistajan.

Balkan Sunflowers Kosova on saanut toukokuuksi yksitoista vapaaehtoista Kanadasta. Neljä heistä työskentelee Fushë Kosovassa. Ihmeen reippaasti he työskentelevät, vaikka aikaa kotiutumiseen on ollut vähän.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

30.4.2012

Töistä tullessani Shpresa ja hänen vanhin poikansa Driton siivosivat keittiön maalaamisen jälkiä. Keittiö on kaikuisa, kun kokolattiamatto on poissa. Shpresan kieltäydyttyä avusta vetäydyin ulos kirjoittamaan. Mehmet on rakentamassa toista kerrosta naapurissa asuvan serkkunsa ja keskuksemme koordinaattorin taloon. Ajattelin ensin ottaa rakennuspuuhista kuvan, mutta sitten ajattelin, ettei minun oikeastaan kannata kuvata tuntemattomia miehiä. Sitten ajattelin, että se olisi minusta noloa Suomessakin, ja sitten ajattelin, että rakentaminen näyttää oikeastaan ihan samalta kuin Suomessa.

Olen alkanut lenkkeillä. Fushë Kosovassa on yllättävän kauniita paikkoja, kun juoksee radan viertä riittävän kauas. Kukkivia puita, vihreitä kukkuloita, kaukaisuudessa siintäviä lumihuippuisia vuoria ja sellaista. Joelle tultaessa kukkulat peittävät Obiliqin hiilivoimalat näkyvistä, ja hengittäminen tuntuu heti helpommalta. Aluksi kävin lenkillä pian keskuksesta palattuani, mutta nyt sää on helteistynyt ja heti töiden jälkeen on liian kuuma juosta. Ehkä hetken päästä.

Seuraavaksi on kirjoitettava työhakemus. Vähän harmittaa, kun pitää taas sellaistakin ajatella.