Aamulla ratkaistiin, kuka meistä viidestä EVS-vapaaehtoisesta työskentelee missäkin oppimiskeskuksessa. Minun osalleni lankesi Fushë Kosova / Kosovo Polje. Paikannimien kirjoittaminen kahdessa eri muodossa on täällä varsin yleistä. Tässä tapauksessa ensimmäinen on albanian- ja toinen serbiankielinen nimi. Myös oppimiskeskus on kaksikielinen. Albaniankielisessä ohjelmassa opiskelee lähes 200 lasta eskarilaisista viidesluokkalaisiin. Serbiankielinen ohjelma ulottuu eskarilaisista kahdeksasluokkalaisiin, ja siihen osallistuu viitisenkymmentä lasta. Keskuksessa toimii myös naisten lukutaitoryhmä. Koska Fushë Kosova on keskuksista suurin, meitä vapaaehtoisia lähtee sinne kaksi: saan seurakseni Ruthin. Peter tulee työskentelemään Shtimessä, Gosia Gračanicassa ja Lotte Plemetinassa.
Fushë Kosova aloitti toimintansa vuonna 2008, joten se on toiseksi uusin Balkan Sunflowersin keskuksista. Järjestön toiminta alkoi vuoden 1999 Kosovon sodan aikana, kun vapaaehtoiset järjestivät Makedonian pakolaisleireillä ohjelmaa lapsille. Pakolaisleirien asukkaat olivat etnisen puhdistuksen kohteeksi joutuneita albaaneja, jotka pääsivät pian sodan jälkeen palaamaan koteihinsa. Sen sijaan serbeille ja heidän liittolaisinaan pidetyille romaneille koittivat tukalat ajat, ja monet heistä päätyivät maan sisäisiksi pakolaisiksi. Ensimmäinen Balkan Sunflowersin oppimiskeskus perustettiin pakolaisleirille Plemetinaan.
Tällä viikolla olen oppinut, että olen tekemisissä kahden eri järjestön kanssa, joista toisen nimi on Balkan Sunflowers ja toisen Balkan Sunflowers Kosova. Esimerkiksi nyt käynnissä oleva EVS-hanke on osa Balkan Sunflowers Kosovan toimintaa. En kuitenkaan ole aivan varma järjestöjen keskinäisestä suhteesta tai siitä, mikä liittyy kumpaankin, joten puhun vain Balkan Sunflowersista: ilmaisu kattakoon molemmat järjestöt.
Tämän viikon valmennus on ollut todella hyödyllinen. Olemme puhuneet Kosovon historiasta, projektisuunnittelusta, kommunikaatiosta, mahdollisista toimintamuodoista oppimiskeskuksissa, turvallisuudesta, budjetista ynnä muusta, ja käyneet museossa ja konsertissa. Tulemme saamaan tukea: järjestön koordinaattori vierailee keskuksissa ja isäntäperheissä, tapaamme mentoria vähintään kahdesti kuussa ja saamme viettää kuusi yötä kuukaudessa BSF-talossa Pristinassa. Talo on jo alkanut tuntua kodilta, mutta huomenna jätämme sen ja muutamme isäntäperheisiin. Sitä ennen on vielä luvassa suufitanssiesitys ja mahdollisesti suklaakakku kermavaahdolla – listasimme sen asioihin, joita toivomme Balkan Sunflowersilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti