Kotisunnuntai

Vietän sunnuntaita Fushë Kosovassa. Tarkoitus oli olla koko viikonloppu Pristinassa, mutta Balkan Sunflowersin naapurissa oleva pubi ei ole maksanut sähkölaskuaan. Heiltä oli tarkoitus katkaista sähköt, mutta vahingossa ne katkaistiinkin BSF-talosta. Siispä meillä ei ollut keittomahdollisuutta, lämmitystä, sähkövaloa, lämmintä vettä eikä internetiä, mutta naapurista kuuluva musiikki jatkui keskeytyksettä. Koska oli viikonloppu, sähköyhtiö kieltäytyi korjaamasta virhettä. Tapaus kirvoitti minusta ensimmäisen tällaista-ei-kyllä-Suomessa-tapahtuisi -reaktion, jota jälkeenpäin häpesin. No, kotona Fushëssa on kaikki paremmin. Sähkökatkotkaan eivät niin haittaa, koska perheellä on paitsi kaasukeitin ja pieni siirreltävä kaasu-uuni, myös pari puuliettä sekä aiemmin kuvaamiani ladattavia sähkölamppuja.

Ruokailujärjestys on perheessä jossain määrin erilainen kuin mihin olen tottunut. Kun Suomessa aterioin perheeni kanssa, pöydän keskellä on kattila, josta jokainen kauhoo lautaselleen sopivan annoksen. Täällä perheen äiti tuo pöytään muutamia lautasellisia ruokaa, joiden ääreen osa perheestä istuutuu. Kun ensimmäisessä vuorossa ruokaileva perheenjäsen on syönyt kyllikseen, hän luovuttaa paikkansa seuraavalle, joka jatkaa lautasen tyhjentämistä siitä, mihin edellinen jäi. Tähteet viedään kissoille. En ole nähnyt koko perheen syövän yhdessä, eikä keittiössä ole kaikille tuolejakaan.

Aluksi olin hiukan epävarma siitä, kuinka suuri osa ruoasta on tarkoitettu minun syötäväkseni. Pian huomasin, että ruokaa on yllin kyllin, eikä minun eikä Ruthin odoteta jättävän lautasillemme mitään. Ainoastaan salaattilautanen on meille yhteinen. Lautasellisia tunnutaankin jaettavan lähinnä siksi, etteivät kaikki mahdu pöydän ääreen kerralla. Esimerkiksi tänään, kun söimme lounasta Shpresan ja Erduanin kanssa kolmisin, kaikilla oli oma lautanen.

Etukäteen minua peloteltiin kosovolaisella lihaa lihan kanssa -ruokavaliolla. Kasvisruokavaliota olisi kieltämättä hankala noudattaa, sillä esimerkiksi pavut keitetään usein kananrasvassa. Meillä ei kuitenkaan ole lihaa joka aterialla, eikä lihankulutus yleisesti ottaen näytä olevan ainakaan suomalaista keskiarvoa suurempaa.