Viimeaikaisia tapahtumia

Jos kotoa kulkee keskustasta poispäin ja ylittää rautatiekiskot, tien oikealla puolen on kaatopaikka ja heti sen jälkeen hautausmaa. Hautakivien kaksipäiset kotkat ilmaisevat ensimmäisten rivien vainajat albaaneiksi. He ovat kaikki kuolleet vuonna 1999, mutta perempänä on aivan uusiakin hautoja. Minulta vei hetken tunnistaa hautausmaa hautausmaaksi: verkkoaidan ympäröimä alue on jotenkin epämääräisen oloinen, ympärillä pellot ja yhdellä puolen se kaatopaikka. Toisaalta itse hautojen hoitoon on selvästi panostettu, ja hautakivet ovat komeita.

Vuodesta 1999 tai sitä edeltäneestä ja seuranneesta konfliktista en ole valmennuksen jälkeen kuullut paljoakaan. Mentorimme Milica kertoi, että Fushë Kosovassa, romanien mahallaan johtavalla tiellä nykyisen oppimiskeskuksen lähellä, oli vuosituhannen vaihteessa KFORin tiesulku, jottei serbien liittolaisina pidettyjä romaneita olisi ajettu kodeistaan. Naapurissamme on muutama poltetun näköinen talo, joita isäntäperheen isä kommentoi sanalla katastrof. Katastrof tosin voi olla paljon muutakin kuin tuhoa ja kuolemaa. (Vesikatko? Katastrof! Opetat matematiikkaa albaniaksi? Katastrof!)

Torstaina olimme auttamassa Gaia Kosovoa Dosta! -kampanjan Kosovon-avajaisten järjestelyissä. Dosta! on euroopanlaajuinen kampanja, jota kuvaillaan esitteessä seuraavasti:

Dosta, a Romani word meaning ”enough”, is a Council of Europe awareness raising campaign which aims to bring non-Roma closer to Roma citizens by breaking down the barriers caused by prejudices and stereotypes.

Aamupäivän tilaisuus oli paitsi Dosta! -kampanjan avaus myös Balkan Sunflowersin kouluyhteyshenkilöiden todistustenjakotilaisuus. Yhteyshenkilöiden tehtävänä on toimia siltana romani-, ashkali- ja egyptiläisperheiden ja koulujen välillä, auttaa lapsia aloittamaan koulu ja pysymään siellä sekä ehkäistä syrjintää. Tilaisuudessa esiintyivät opetusministeri sekä muutamien järjestöjen edustajat. Balkan Sunflowers Kosovan johtaja Muhamet Arifi vetosi läsnäolijoihin, jotta romaneista, ashkaleista ja egyptiläisistä ei puhuttaisi yhtenä ryhmänä eikä lyhennettä ”rae” käytettäisi. Identiteettikysymykset ovat monimutkaisia: Muhametille eronteko on tärkeää, mutta uskon tuntevani ainakin yhden ihmisen, joka on sekä romani että egyptiläinen. (Egyptiläisellä ei tässä yhteydessä tarkoiteta egyptiläistaustaista maahanmuuttajaa. Katso blogiteksti ”RAE” heinäkuulta, mutta älä kuvittele sitä lopulliseksi totuudeksi.)

Illalla oli bileet, jonne saapui bussilasteittain romaneita oppimiskeskuspaikkakunnilta. Kampanjan tunnuslause on ”Go beyond prejudice, meet the Roma”, mutta ainakin tällä kertaa romanit saivat ylittää ennakkoluuloja lähes keskenään, muutaman ulkomaalaisen avustuksella.

Perjantaina alkoivat albaniantuntini. Tähän mennessä olen opiskellut kirjasta virallista yleisalbaniaa, mutta tästä lähin keskityn Kosovon geg-murteeseen. Opettaja on selvästi pätevä. Opin ainakin sen, että blogistani ei kannata opiskella albaniaa: jos halutaan tietää, voiko toinen hyvin, kysytään todellisuudessa ”A je mirë?”, kun taas ”A je e mirë?” tarkoittaa ”Oletko hyvä?” ”A je e lodhur?” kysytään vain, kun arvellaan toisen olevan kroonisesti väsynyt. Tavallisempi muoto on ”A je lodhë?” Jonkin verran olen sentään ehtinyt oppia ihan käytännön puhetilanteissa. Suosikkisanani on ”hajde”, joka voi asiayhteydestä riippuen tarkoittaa esimerkiksi ”tule tänne”, ”mennään”, ”häivy” tai ”vauhtia niiden läksyjen kanssa”.

Lauantaina olin Ruthin, Lotten ja Peterin kanssa Pristinassa, ja Peter piti meille piirustustunnin puistossa. En olisi ikinä arvannut osaavani piirtää niin hyvin.

Talvi ei sittenkään tunnu olevan lähellä: tänään näin perhosen.