Maanantaina makuuhuoneeseemme asennettiin kamina. Yllätys oli huolella suunniteltu: olimme Ruthin kanssa puolisen tuntia alakerrassa, ja huoneeseen palatessamme siellä oli kamina, kaminassa tuli ja sänkyihin vaihdettu huovat lakanoiden tilalle. Tosin nyt, kun ei vielä ole kovin kylmä, käytämme päivittäiseen lämmitykseen sähkölämmitintä. Kytkemme sen päälle tunniksi tai pariksi ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla herätessä hetkeksi.
Tänään keittiöönkin tuotiin puuliesi. Se haettiin varastosta, pestiin ulkona ja kannettiin sisään. Seinissä olevat horminreiät avattiin ja hormi asennettiin paikoilleen. Hyvin se lämmittää, sekä ihmiset että teen. Hormissa tosin on kuulemma jotain vikaa, joten Mema aikoo huomenna ostoksille. Ehkä se on vain liian lyhyt – hellaa jouduttiin korottamaan tiilien avulla.
Oppimiskeskuksessa etsin yhä paikkaani. Tavallisestihan työntekijällä on uuteen työpaikkaan tullessaan määritellyt työtehtävät. Toki ne voivat muokkautua uuden ihmisen osaamisen mukaan, mutta ainakin pomo on lukenut työntekijän hakemuksen ja tämän taitojen hyödyntämiseksi on olemassa jonkinlainen suunnitelma. Näin ei ole asiain laita tällä kertaa. Minusta ja Ruthista ei keskuksessa tiedetty etukäteen muuta kuin että olemme tulossa, enkä usko Balkan Sunflowersin tekemän EVS-hankesuunnitelmankaan olevan henkilökunnalle tuttu. Paljon riippuu siis omasta aloitekyvystämme ja taidostamme vakuuttaa muut suunnitelmiemme oivallisuudesta. Etukäteen odotin kokousta, jossa laadittaisiin suunnitelma, jota voisin noudattaa, mutta niin eivät asiat toimi. Yritän siis hivuttautua toimeliaaksi ja luottamusta nauttivaksi henkilökunnan jäseneksi pikku hiljaa. Toistaiseksi olen enimmäkseen auttanut läksyissä, mutta koen, että voisin olla paremmin hyödyksi, jos voisin itse suunnitella toimintaa, jossa albanian kieli ei olisi niin keskeisellä sijalla. Toki vieraskielinen läksyapulainenkin voi olla hyvä tai huono vieraskielinen läksyapulainen, ja olen jo oppinut paljon, erityisesti lapsista ja kunkin taidoista ja mieltymyksistä. Ja viime perjantaina soitin viulua. Se ainakin oli menestys.
Yritän parhaani mukaan ymmärtää keskuksen sisäistä kommunikaatiotapaa. Jos ehdotan jotain, minulle ei välttämättä vastata mitään. Ehkä muut eivät aina ymmärrä, mitä sanon, tai sitten he eivät ymmärrä, että minä en ymmärrä ehdotustani seuraavaa albaniankielistä keskustelua. Viimeksi kysyin uudelleen, mitä muut ajattelivat, ja kyllä: saimme luvan järjestää Ruthin kanssa kertolaskupäivän. Kolmas- neljäs- ja viidesluokkalaiset opettelevat parhaillaan kertotaulua ulkoa, ja toivomme kertolaskuleikkien auttavan sekä kertolaskun perusperiaatteen ymmärtämisessä että ulkoläksyn oppimisessa. Päivää ei ole vielä päätetty, mutta ehdotamme tiistaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti