Kosovo Polje 1389

Muutamia kilometrejä Pristinasta luoteeseen kohoaa Kosovo Poljen (albaniaksi Fushë Kosova, suomeksi Mustarastaiden kenttä) vuonna 1389 käydyn taistelun muistotorni. Torniin on metallikirjaimin kirjoitettu seuraavat, Bradtin matkaopaskirjan englanninnoksesta vapaasti suomennetut sanat:

Kukaan, joka on serbi tai serbialaista syntyperää

ja serbialaista verta ja perintöä

eikä tule Kosovoon taistellakseen,

älköön saako jälkeläisiä, joita hänen sydämensä halajaa,

ei poikaa eikä tytärtä.

Älköön mikään hänen kättensä kylvämä kasvako,

ei tumma viini eikä valkoinen vehnä.

Mädäntyköön hän ruosteessa niin kauan kuin sukupolvet elävät.

Vuonna 1953 rakennetun tornin sanat kuvaavat Kosovo Poljen taistelun merkitystä serbien kansallismielisen historiankirjoituksen kiinnekohtana: tuolloin ottomaanit vääryydellä riistivät serbeiltä Serbian sydämen, Kosovon. Noel Malcolm otaksuu kirjassaan Kosovo – a Short History, että sekä serbejä että albaaneja taisteli konfliktin molempien osapuolten joukoissa. Suurin osa taistelua koskevasta historiankirjoituksesta on kuitenkin kansallisesti värittynyttä: albaanihistorioitsijat korostavat albaanien lukumäärää ja merkitystä Serbian valtakunnan joukoissa, kun taas serbihistorioitsijat mainitsevat heitä tuskin lainkaan. Ottomaanien vasalleina olleet serbiruhtinaat todennäköisesti lähettivät joukkoja ottomaanien puolelle, ja koska ottomaaneilla oli jo tuossa vaiheessa valtaa joissakin osissa Albaniaa, myös albaanisotilaita saattoi hyvin taistella heidän riveissään. Nykypäivän näkökulmasta albaaneja saatetaan kuvitella ottomaanien liittolaisiksi yhteisen islamin uskon vuoksi, mutta islam tuli alueelle vasta ottomaanivallan myötä. Vuonna 1389 suurin osa albaaneista oli katolisia kristittyjä, osa luultavasti ortodoksejakin.

Jakaantuivat rintamalinjat vuoden 1389 taistelussa kuinka hyvänsä, Kosovo Poljen taistelussa koettuihin vääryyksiin on viime vuosikymmeninä viitattu, kun on tahdottu puolustaa Serbian luovuttamatonta oikeutta Kosovoon. Palatkaamme siis muinaisiin roomalaisiin.

1200-luvun ja 1300-luvun alkupuoliskon Balkanin historiaa leimaa Itä-Rooman eli Bysantin ja Serbian valtakunnan välinen valtataistelu. Serbia oli onnistunut liittämään koko Kosovon alueen itseensä jo 1200-luvun alussa, ja 1340-luvulla valtakunta koki huippuhetkensä laajentuessaan aina Pohjois-Kreikkaan saakka. Tsaari Dušanin kuoltua vuonna 1355 Serbian valtakunta alkoi kuitenkin nopeasti hajota. Dušanin poika, tsaari Uroš, ei kyennyt kontrolloimaan suuria alueitaan, ja valta siirtyi paikallisille ylimyksille. Ylimyksistä mahtavin oli Lazar Hrebeljanović, jonka alue kattoi Kosovon ja Keski-Serbian tärkeimmät kaivokset. Lazar myös rahoitti Serbian kirkkoa ja siirsi patriarkaatin omalle alueelleen Žičaan. Suurinta osaa Kosovosta piti hallussaan Vuk Branković, josta sittemmin tuli Lazarin vävy. Alueen suurin mahtimies oli Bosnian kuningas Tvrtko.

Ottomaanien valtakunnan laajetessa Eurooppaan sekä Serbia että Bosnia olivat tulilinjalla. Kesällä 1389 sulttaani Muratin johtama ottomaanien armeija eteni Lazarin alueelle. Tvrtko ja Vuk Branković tulivat Lazarin tueksi, ja kesäkuun 15 päivä vuonna 1389 näiden kolmen hallitsijan joukot kohtasivat sulttaani Muratin armeijan Kosovon kentällä.

Taistelun kulusta ei ole juurikaan tietoa – jopa sen voittajasta on esitetty eri tulkintoja. Päivän päättyessä kenttä kuitenkin jäi turkkilaisten haltuun, ja sekä Lazar että Murat olivat kuolleet. Kummankin kuolemasta on erilaisia kertomuksia, mutta suosituimmat – joskin historiallisesti epätodennäköiset – tarinat kertovat heidän saaneen surmansa salaliittojen kautta. Lazarin väitetään joutuneen Vuk Brankovićin pettämäksi. Muratin surmaajaksi on joissakin legendoissa nimetty Miloš Kobilić, jonka väitetään päässeen sulttaanin telttaan uskottelemalla vartijoille tahtovansa liittyä sulttaanin joukkoihin. Kobilićista tuli serbien sankari, ja kentän läheinen Obilićin (albaniaksi Obiliq) kaupunki on nimetty hänen mukaansa.

Serbihallitsijat ja heidän perillisensä säilyttivät valtansa taistelun jälkeen vielä muutamia vuosikymmeniä ja muutamien uusien taistelujen läpi, mutta 1460-luvulle tultaessa ottomaanit olivat vakiinnuttaneet valtansa koko keskiaikaisen Serbian valtakunnan alueella.

Sulttaani Muratin teltan oletetulla paikalla on nykyisin hänelle omistettu türbe eli hautapyhäkkö, joskaan sulttaanin maalliset jäännökset eivät ole siellä vaan hänen entisessä pääkaupungissaan Bursassa. Türben pihalla on ihan oikeitakin hautoja, sillä türbesta huolehtivan Türberadin perheen jäseniä on haudattu sinne. Türbea lähestyessäni kohtasin ilmeisesti yhden perheen elossa olevista jäsenistä, joka toivotti minulle hyvää päivää epäluuloinen ilme kasvoillaan. Tiedustelin mahdollisuutta vierailla türbessa, ja hän tiedusteli kansallisuuttani. Kun kerroin olevani Suomesta, hän käski minut sisään. En tiedä, olisiko joku muu kansallisuus estänyt vierailun.

Lazarista tuli sittemmin serbien marttyyri. Kesäkuun viidennestätoista päivästä tehtiin Serbian ortodoksisessa kirkossa Lazarin muistopäivä pian hänen kuolemansa jälkeen, ja hänen kunniakseen kirjoitettiin uskonnollisia tekstejä. Niiden painopiste oli kuitenkin ottomaaneja vastaan käydyn taistelun sijaan Lazarin aiemmassa hurskaassa elämässä. Vasta 1800-luvulla, kansallisuusaatteen noustessa kaikkialla Euroopassa, hän päätyi serbien esikuvaksi taistelussa Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Tuolloin levisi myös legenda siitä, kuinka profeetta Elia ilmestyi Lazarille ennen taistelua ja tarjosi hänelle valintaa taivaallisen ja maallisen valtakunnan välillä. Hurskaana valtiomiehenä Lazar ymmärsi taivaallisen vaihtoehdon arvon: ”Parempi on kuolla taistelussa kuin elää häpeässä.” Näin Lazar siis valitsi oman kohtalonsa.

Kesäkuussa 1989, Kosovo Poljen taistelun 600-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa, Slobodan Milošević katsoi historian osoittavan Serbian ja Jugoslavian yhtenäisyyden tärkeyden. Kolmea kuukautta aiemmin hän oli hengenheimolaisineen edistänyt yhtenäisyyttä käytännössä peruuttamalla Kosovon autonomian. Puheen englanninnoksen voi lukea täällä.

Taistelukenttä. Kuvan hiilivoimalat ovat Obilićin kaupungissa. Kosovo Poljen / Fushë Kosovan kaupunkia kuvassa ei näy: se on kauempana lounaassa.